Retkikunta kootaan än, yy, tee...

Lokkijoukkoa kerätään nyt!

Ilmoittautuminen huippureissuun on nyt auki. Tuhansien lokkien odotetaan syöksyvän kuksan syövereihin taistelemaan vaelluspaikoista. No ei oikeasti. Toivottavasti kuitenkin ainakin 20 innokasta Lokkia ja suksiparia ilmoittautuu hiihtelemään Huippuvuorten hangille ja jäätiköille.

Vaellukselle lähtijöiltä edellytetään jonkilaista kokemusta hiihtovaeltamisesta. Jotta myös untuvikoilla olisi mahdollisuus tarttua tähän ainutkertaiseen tilaisuuteen, järjestetään keväällä ainakin muutama talviretkeilyyn kouluttava viikonloppuretki. Hiihtäminen sujuu varmasti kaikilta, mutta monelle kokeneellekin vaeltajalle voi tulla uutena vaellusteltan lämmittäminen sekä jääkarhuvahdissa istuminen.

Lokit siis, kuksaan mars!
Muut lukijat, ilmoittautumisen päätyttyä täällä esitellään koko retkikunta ja blogaaminen pääsee todenteolla vauhtiin.

- Miina

Tiesitkö että...?

Viisi erikoista faktaa Huippuvuorista:

1. Huippuvuorilla on maailman pohjoisin gourmet-ravintola.
2. Kissat eivät ole tervetulleita Huippiksille.
3. Longyearbyenissa on laitonta kuolla.
4. Huippiksilla on hautausmaa, jota ei ole käytetty 70 vuoteen, sillä ruumiit eivät kylmässä maaperässä mätäne ja roudan liikehdintä toisi ajan myötä ruumiit maan pinnalle.
5. Huippuvuorille on säilötty 156 000 erilaista vehnälajiketta.

Kuva: Pertti Arjanne

Mihinköhän me ollaan oikein lähdössä?

Unelmista totta

Kuva: Timo Aaltonen

Innostuin vaeltamisesta, eritoten talvivaelluksista, reilu kymmenen vuotta sitten. Vuosi vuodelta opin enemmän pakkaamisesta, varusteista, hyvistä vaelluruuista mutta eniten itsestäni. 2016 pääsimme mieheni Timon kanssa mukaan Huippuvuori-retkikuntaan. Mukana oli pari muutakin noviisia, mutta loput 9-henkisestä seurueesta olivat kokeneita Huippis-kävijöitä.

Teimme 12 vuorokauden vaelluksen. Toisena päivänä tuuli ja lunta tuprutti niin, että hädin tuskin näki eteensä. Oli kylmä ja mietin, että mikä ihme sai lähtemään mokomalle kamalalle reissulle. Yöllä rakennettiin lumesta muuria suojaamaan telttoja tuulelta ja jääkarhuvahdissa nalle olisi voinut olla käsivarren mitan päässä ihan rauhassa. Muistan toivoneeni, että näyttäisin enemmän lelupallolta kuin välipalalta hytistessäni yöllä kahden untuvatakin ja ison karvalakin kanssa omalla vahtivuorollani.

Aamulla kuitenkin paistoi aurinko ja matka jatkui. Vähitellen tekeminen rutinoitui, tehtävät jaettiin leppoisasti. Hiihto sujui mukavasti, maisemat olivat mahtavia ja iltaisin sulatettiin vettä seuraavan päivän tarpeisiin, kokkailtiin ja syötiin. Tauolla aina joku kertoi tarinan. Retken edetessä sekä ruoka, että uni maistui paremmalta ja paremmin. Meistä tuli taitavia lumirakentajia, lumivessojen arkkitehtuuri ja koristelut muuttuivat mahtipontisemmiksi päivä päivältä.

Vaelluksen loputtua päätin, että haluan tarjota omille tyttärille ja Lokeille mahdollisuuden kokea jotain niin ainutlaatuista kuin mitä itse olin saanut kokea ja lupauduin vetämään huippuprojektin. Nyt meillä on vajaa vuosi aikaa siihen, kun isosta unelmasta tulee totta! Sitä ennen on luvassa paljon valmistautumista: koulutusta, varusteiden hankkimista, suunnittelua, kunnon kohotusta ja varainhankintaa. Ja sitten me vaelletaan.

Kuva: Timo Aaltonen

- Vilkkis, äitijääkarhu, projektipäällikkö

Ps. Etsimme yhteistyökummpaneita. Haluaisitko sinä tai yrityksesi olla tukemassa meitä tämän unelman toteuttamisessa?

Huippukokous

Ensimmäinen huippureissua käsittelevä huippukokous kokoontui syyskuun lopussa. Aivan kuten valtioiden tai hallitusten välisissä huippukokouksissa, tälläkin kokouksella oli järeät turvajärjestelyt sekä tarkka asialista, joka oli ennalta sovittu ja kaikkien oleellisten osallistujien tiedossa - siis Viljakaisan.

Kokouksessa oli tarjolla mehujäätä.

Kokous pallotteli kolmen vaihtoehtoisen retkikohteen ja kahden ajankohdan välillä. Mennäkö vappuna, Longyearbyenin lähelle vai kesällä etelämmäs, mutta kalliimmalla. Kolmas paikka oli pohjoisessa siltä varalta, että näiden kahden paikan perusteella valintaa ei osattaisi tehdä. Tätä päätöstä ei vielä tehty.

Huippukokouksen suurin uutisaihe liittyi salkkujen, siis tehtävien jakoon. Tehtävien jako muodosti toistaiseksi toimeenpanovaltaa käyttävän retkikunnan staabin, jonka esittely löytyy alta. Jokaisesta retkikunnan jäsenestä on tulossa blogiin henkilökohtainen esittely, kunhan retkikunta on kokonaan muodostettu ja ilmoittautuminen on päättynyt. (Sen pitää vielä alkaa ensin.)

Staabi:
Viljakaisa Aaltonen, äitijääkarhu, projektipäällikkö.
Eero Moilanen, huippuasiantuntija, opas.
Hilja Mäkinen, Tuulikki Lakka, Emma Ylistalo, team Helsinki, sponsorienmetsästäjät.
Leena Arjanne, Johanna Mäenalusta, Sanni Rantanen, hyvä-on-hiihtäjän-hiihdellä-hiihtelijät, koulutusviikonlopun järjestäjät.
Miina Aaltonen, medianatiivi, viestinnän blogaamispuoli.
Katja Lähteinen, mediataituri, viestinnän somepuoli.
Minttu, söpö, maskotti.

- Miina Aaltonen, medianatiivi

Kohti Huippua!

Partiolippukunta Tampereen Lokit lähettää n. 20 rohkeaa tyttöä ja naista vaeltamaan Huippuvuorille vuonna 2020. Tässä blogissa pääset seuraamaan huippureissun suunnittelua, projektin etenemistä ja tutustumaan retkikunnan jäseniin. Vaikka vaeltaminen lippukunnassamme onkin tuttua, Huippuvuori-projekti on isoin vaellusprojekti, mitä Lokeissa on tähän mennessä tehty!

Projektin johtajan, Viljakaisa Aaltosen ottama kuva Huippuvuorilta vuodelta 2016